top of page
  • Toimitus

Aarteidesi aikakirjat

Piia Leino: S & S, 2022


Eletään noin vuotta 2122. Maailma ei ole entisensä. Sadassa vuodessa maailma on käynyt tuhon partaalla monessakin mielessä. Sirpaloitunut ihmiskunta alkaa toipua, mutta ennen kaikkea luonto ja sen monimuotoisuus on palautumassa joskin hitaasti. Uudet keksinnöt ja uusi infrastruktuuri robotteineen ovat helpottaneet ihmisten olemista jopa liikaa. 2000-luvun alussa alkanut ihmisten syväjäädytys odottamaan parempia aikoja on kehittynyt. Sulamaan ja paranemaan ei pakasteita vielä ole saatu, mutta Kryoria-keskus on keksinyt, miten pakastettujen aivojen mielikuvat ja muistot saadaan toimimaan. Tämä on luonut mahdollisuuden ’louhia’ ihmismuistoja.


Oula on yksi louhijoista ja keskittynyt vuonna 2022 pakastetun Raphael Elon muistoihin. Louhinta on kallista, mutta koukuttavaa. Louhijoissa on mukana ns. aarteenetsijöitä, jotka hakevat pakastettujen mielistä muistoja kätketyistä kalleuksista, vanhojen pankkiholvien tilinumeroita ja muuta mahdollista arvokasta. Sopimuksen mukaan tällaiset löydöt kuuluvat Kryorialle, mutta ihmismieli ja halu saada itselle ei ole muuttunut sadassa vuodessa kaikesta huolimatta.


Oula kokee louhintakoneessa Raphaelin mielenliikkeet ja tekemiset ja näkee, mitä tämä on nähnyt. Muistosta toiseen voi hyppiä tietyillä komennoilla ja valita sellaisia, joissa haluaa viipyä pidempään. Raphael on ollut naimisissa kahdesti, mutta vahvimman kokemuksen Oula saa, kun Rafael ja tämän ystävä Johannes rakastuvat. Oula näkee ja kuulee, kun Raphael kertoo haudanneensa arvo-omaisuutta varmaan paikkaan, josta hän löytää sen herättyään joskus takaisin eloon. Oulan louhiessa kätkentämuistoa, hän kokee äkkiä saavansa Raphaelin mieleltä avunpyynnön! Ovatko mielet sittenkin elossa? Aikooko Kryoria alkaa käyttää niitä hyväkseen? Kryorian ja kaikenkattavan älyvalvonnan vastavoimana on pieni radikaali VKU-vastustamisyhdistys. Sen jäsenet ovat myös kuulleet huhuja mielten uudelleenkäytöstä. Herää ajatus, että mielet olisi voitava vapauttaa Kryorian orjuudesta jonnekin, minne tavallisesti kuolleiden mielet häipyvät.


Oula löytää Raphaelin aarteen, jonka valvojat käyvät seuraavana yönä häneltä varastamassa. Tärkeämpää kuitenkin on, että Oula saa vapautettua Raphaelin mielen ja se ehkä johtaa muidenkin vapautumiseen.


Aarteidesi aikakirjat on utopian ja dystopian välimuoto ja antaa kuvaa, mitä kaikkea voisi tapahtua jo seuravan sadan vuoden aikana, jos kehitys (?) kulkee sellaista vauhtia, kun se aikanamme näyttää etenevän.


Risto Lindholm, lukija

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page