• Toimitus

Asema 11

Emily St John Mandel

Tammi 2022 Suomeksi: Aleksi Milonoff


Toronton Elgin-teatterissa on meneillään kuningas Lear, kun Learia näyttelevä kuuluisuus Arthur Leander tuupertuu lavalle eikä elvytyksestä huolimatta toivu. Lavalla samaan aikaan ollut 8-vuotias lapsinäyttelijä, Kirsten, on yksi kirjan päähenkilöistä. Arthur kuljetetaan kuitenkin sairaalaan, jossa vallitsee jo lähes kaaos influenssaoireisista potilaista. Georgian tasavallasta on lähtenyt liikkeelle virus, joka on levinnyt lentoliikenteen nopeudella ympäri maapallon. Tauti tarttui nopeasti, ensioireet muutamassa tunnissa ja kuolema 3–6 päivässä. Yli 99 % maapallon väestöstä kuolee.

Vuonna 20 jälkeen postapokalyptisen pandemian Kirsten saapuu yhdessä kiertävän orkesterin ja Shakespearen näytelmiin keskittyvän seurueen kanssa pieneen asutuskeskukseen. Siellä he ovat vierailleet viimeksi yli vuosi sitten. Yhteisön on ottanut valtaansa Ilmestyskirjaa lainaava ja uuden kultin luonut synkkä profeetta. Seurue joutuu pakenemaan nopeasti ja suuntaa matkansa kohti liki huhupuheena kuulemaansa Severn Cityn lentokenttää ja siellä olevaa Sivilisaation museota.

Kirjailija vie lukijan välillä aikaan ennen pandemiaa. Millainen Arthur Leanderin elämä oli kolmine avioliittoineen. Ensimmäinen vaimo Miranda on sarjakuvataiteilija ja hänen avaruuteen sijoittuva sarjakuvakirjansa ”Asema 11” seuraa montaa ihmistä mutkien kautta lentokentälle. Useiden muidenkin henkilöiden elämänvaiheita selvitellään. Jotkut saivat tartunnan ja kuolivat, jotkut harvat välttyivät pandemialta ja muilta sairauksilta ja kaaokselta. Monet näistä kohtaloista liittyvät tavalla tai toisella vielä vuonna 20 jäljellä oleviin ihmisiin. Lentokentällä on jollain tapaa toimiva yhteisö, jossa on noin 300 henkeä.

Tätä kirjaa lukiessa voi vain kuvitella, millainen on maailma, jossa sähkön saanti loppuu noin kahdessa viikossa, lentoliikenne lakkaa, tiet ovat täynnä hylättyjä autoja, netti ei toimi, puhelimet eivät toimi, vesi virtaa vain luonnossa jne. Onneksi (?) ihmisiä on vain kourallinen. Niistä tosin jotkut ovat edelleen vallanhimoisia ja rikollisia. Yhteen löytävät ihmiset yrittävät luoda jotenkin toimivaa yhteisöä. Voidaan todeta, että luonto voittaa.

Kaikessa synkkyydessä, kun Pandoran lipas on jälleen auennut, Mandel antaa kirjan lopussa ymmärtää, että lippaan pohjalle on jäänyt edelleen – toivo. Suosittelen kaikesta huolimatta.

Kirja on julkaistu USA:ssa jo 2014 Sarsin ja sikainfluenssan jälkeen. Se sopii kuitenkin teemaltaan hyvin tähän koronan jälkeiseen aikaan.


Risto Lindholm, lukija

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Pudonneet