Clare Pooley: Totuushaaste

Suomeksi: Ulla Selkälä

WSOY, 2021

”Miten hyvin tunnet ihmiset, jotka asuvat lähelläsi? Miten hyvin he tuntevat sinut? … Kaikki valehtelevat elämästään. Mitä tapahtuisi, jos kertoisit totuuden?”

Näin alkaa kahdeksissakymmenissä olevan lontoolaisen taiteilija Juliuksen juttu pienessä vihreässä vihkossa, jonka kanteen hän on kirjoittanut ”Totuushaaste”. Julius on kertomansa mukaan erakoitunut vaimonsa kuoleman jälkeen jo viisitoista vuotta aiemmin. Hän jättää vihkon Monica’s Cafen pöydälle, mistä Monica löytää sen. Hän päättää kirjoittaa siihen ja se joutuu sattumalta Hazard-nimisen addiktin ja entisen pörssivälittäjän käsiin.

Hazardin mukana vihko jatkaa matkaa etelämeren saarelle, jossa sen saa australialainen Riley, joka on lomailun jälkeen matkalla Lontooseen. Ei aivan sattumalta Riley löytää Monica’s Cafen ja huomaa siellä jo Juliuksen. Riley hukkaa vihkon ja sen löytää Alice, bloggaaja @aliceihmemaassa – kymmeniätuhansia seuraajia. Somessa kaikki on hyvin, mutta tosielämässä tuskin mikään. Totuushaaste joutuu vielä Lizzylle, joka on lämmin, huolehtivainen isoäitihahmo. Viimeisenä vihkon saa (enpä kerrokaan, koska se on aika yllätys).

Tapahtumat kietoutuvat Monica’s Cafen tienoille Lontoon Fulham Roadilla. Kaikki vihkoon kirjoittaneet henkilöt, joiden kertomat asiat ovat kiinnostavia, kohtaavat eri tilanteissa ja joitakin kertoja yhdessäkin. Juliusta pyydetään aloittamaan taidekerhon pitäminen kahvilassa. Kahvilan muut työntekijät, vierailijat, ’totuushaastelaisten’ tuttavat ja läheinen hautausmaa muodostavat tarinalle kehystä.

Clare Pooley kirjoittaa taitavan lämpimästi, mutta tarvittaessa voimakastakin ilmaisua käyttäen. Hän luo ihmisten välille romanttisia tapahtumia, räjähdysherkkiä jännitteitä ja tapahtumia, joiden lukemista on liki mahdoton keskeyttää. OHO, VAI NIIN -tilanteita tulee vastaan, kun niitä ei osaa lainkaan odottaa. Kirjailija ammentaa aineksia eri henkilöiden osaamiseen omasta elämästään niin somessa, alkoholin kuluttajana, äitinä, vaimona kuin bloggaajanakin.

Kirja päättyy hyvin. Niin – mikä on hyvä päätös?

Risto Lindholm, lukija