Ei mitään vakavaa

Katja Lahti: TAMMI, 2023

Projektipäällikkö Julia on ollut naimisissa poliitikko Santun kanssa viitisentoista vuotta. Heillä on kaksi lasta, noin 14-vuotias teini, tyttö, ja noin 10-vuotias kuopus, poika. Julia hoitaa sekä työnsä että kodin. Santtu on poliittinen uraohjus ja keskittyy eniten työhönsä ja matkoihin. Julia ja Santtu päättävät erota, mutta ilmoittavat lapsille, etteivät he eroa lapsista vaan toisistaan. He päätyvät vuoroviikkovanhemmuuteen ja vuokraavat yksiön, jota kumpikin käyttää vuorollaan viikon ja on toisen viikon kotona lasten kanssa. Näin lasten ei tarvitse vaihtaa koteja tietyin väliajoin.

Kerronta etenee Julian näkökulmasta ja hänen ongelmistaan. Töissä menee hyvin ja lasten kanssa lapsiviikoilla. Oman elämänsä kanssa Julia on aika tuuliajolla. Ystäviä on, mutta toisaalta on liikaa aikaa miettiä omia ongelmiaan ja myös paikkailla Santun jälkiä. Pitäisikö hänen etsiä itselleen miesseuraa, jota hän toisaalta haluaa, mutta viisissäkymmenissä olevana ei oikein tiedä, löytyykö ketään ja mistä. Nykyaikaan kuuluu tietysti Tinder ja sen deittipalvelut. Julia luo oman profiilin, mutta mitä siihen pitäisi laittaa. Pitääkö kertoa tosiasioita, vai kaunistella. Millaisia kuvia pitäisi ladata. Minkä ikäisistä miehet ovat kiinnostuneita. Mitalin toisella puolella on valtava tarjonta miehistä, kuvauksista, ikätiedoista, ja kaikesta mahdollisesta. Mikä on totta ja mikä ei? Jotkut tykkäykset johtavat jopa treffeihin, joista muutamat ovat jo heti mahdottomia, jotkut ohareita ja sattuupa kohdalle muutaman yön juttujakin. Ei mitään vakavaa.

Julia alkaa nähdä tuttavapiirissään enemmän tai vähemmän onnistuneita liittoja ja kaikenlaisia sekoiluja. Lapsiltaan Julia kuulee eräällä lapsiviikolla, että he ovat olleet isänsä ja Nooran ja tämän lapsen kanssa retkillä ja kivoissa paikoissa. Siis Santtu on löytänyt jonkun hänen tilalleen näin pian. Olikohan katsottuna jo aiemmin? Tinderin seuranta ystävättärien kanssa tiivistyy. Kaiken kaikkiaan Julian elämä pyörii aika tavalla hänen itsensä ympärillä ja hänen on vaikea olla tyytyväinen oikein mihinkään. Tätä jatkuu suurimman osan kirjan sisällöstä. Lopulta Julia päättää kutsua Nooran lapsensa kanssa ja Santun kylään, jotta saisi kuvan, millaisessa seurassa hänen lapsensa ovat joka toinen viikko. Tapaaminen ei ole katastrofi.

Lukijalle tuli aika pitkäveteinen olo. Tunteet vain velloivat, oli sitten kyse Juliasta itsestään, Santusta, lapsista, ystävistä tai tindertapaamisista. Kirja on varmaan hyvä, jos se kohtaa oikean lukijan. Pääasiaksi jäi, että kaikesta huolimatta lapset pärjäsivät.

Risto Lindholm, lukija