Elly Griffiths: Maan alla

Tammi, 2021 Suomeksi: Anna Kangasmaa

Elly Griffiths on englantilainen kirjailija, jonka Ruth Galloway -rikosromaaneista tämä on yhdeksäs suomennettu. Ruth Galloway on North Norfolkin yliopistossa Norwichissa (Teemu Pukkia ei mainita, vaikka jalkapalloa sivutaankin) työskentelevä arkeologi. Hän on auttanut poliiseja monen jutun ratkaisemisessa. Keskeinen poliisi on komisario Harry Nelson, joka on Ruthin 6-vuotiaan tyttären isä, vaikka on naimisissa toisen kanssa. Henkilögalleria on aika hengästyttävä. Jos alkaa Galloway-romaanien lukemisen tästä, on oltava tarkkana, kuka kukin on.

Kaikki saa alkunsa, kun eräälle kadulle muodostuu laajahko sortumakuoppa. Syy on alueen kalkkikivi, jota on louhittu vuosisatojen ajan ja kaupungin alla risteilee tunneleita. Eräästä tunnelista löytyy ihmisen luita, joita Ruth alkaa tutkia. Merkit niissä viittaavat kannibalismiin. Samalla herää kiinnostus tunneliverkostoon. Siellä oleilee huhujen mukaan maanalainen yhteisö, joiden osallistujista osa on asunnottomia tai muuten eristäytyneitä.

Poliisi kiinnostuu ensin erään asunnottoman naisen katoamisesta. Sitä seuraa parin asunnottoman murha. Heidän arvioidaan tietäneen jotain kadonneesta ja myös maanalaisesta tunnelistosta ja miten sinne pääsee. Sellaisen tiedon levittäminen ei sopinut jollekulle, joka hiljensi mahdolliset sivu suunsa puhujat.

Vielä katoaa kaksi perheellistä naista ja tapaus saa nyt lisää tutkijoita. Hyvällä poliisityölllä ja arkeologin taidoilla päästään tekijän jäljille ja selville tekojen syistä. Ihmissyönnistä ei kuitenkaan ole kyse.

Griffiths (oikealta nimeltään Domenica de Rosa) on mielestäni kirjoittanut jo turhan monta Galloway -romaania, koska tämä jää latteaksi. Henkilöiden ihmissuhdeongelmia vatvotaan pitkään ja tietysti mukana on poliisilaitoksen uusi päällikkö, joka on omalla tavallaan öykkärimäinen, klisee. Lopputapahtumat mahtuvat kirjan viimeiseen neljännekseen ja tuntuvat aika heppoiselta kerronnalta. Jos haluaa parempia Ruth Galloway -kirjoja, kannattaa alkaa parista ensimmäisestä ’Risteyskohdat’ ja ’Januksen kivi’.

Risto Lindholm, lukija