• Toimitus

Heikki Ylikangas: Kustaa Vaasa ja hänen uhmaajansa


Siltala, 2021


Koulun historianopetuksen mukaan Kustaa Vaasa perusti 1550 Helsingin Vantaanjoen suulle ja antoi nimen ”Vaasahiihdolle”. Hänen tyrannimaisesta hallinnostaan ja vallastaan ei ainakaan 60-70 vuotta sitten puhuttu mitään.


Heikki Ylikangas pureutuu kirjassaan kriittiseen, historiallisesti pätevään tapaansa Kustaa Vaasan kuninkaaksi nousuun ja kuninkaallisen itsevallan säilyttämiseen keinoja kaihtamatta. Lähinnä käsittelyssä ovat vuodet 1520-1548. Ensimmäinen haaste ja uhmaaja oli Ruotsin (Kalmarin unionin) kuninkaaksi noussut Tanskan Kristian II, joka muistetaan etenkin Tukholman verilöylystä. Kustaa Vaasan nostattaman ”kansannousun” voimin hän pääsi kuninkaaksi ja nujersi Kristian II:n ja Tanskan valtiuden. Sen jälkeen vuorossa olivat Lyypekki ja Hansa-liitto, kun niistä ei enää ollut hyötyä lainanantajina eikä tukijoina.


Katolinen kirkko oli ajan mahtitekijä ja omisti rikkauksia niin metallisena, maatiloina, läänityksinä kuin lahjoituksia tekevinä sieluinakin. Uusi luterilaisuuden oppi antoi mahdollisuuksia kahmia kirkolta varallisuutta hallitsijalle. Paavi oli kaukana. Veljekset Olaus ja Laurentius Petri olivat Kustaa Vaasalle tärkeitä tukihenkilöitä, kunnes heidän oikeustajunsa ja lakien tulkintansa alkoi olla yksinvaltaisesti käyttäytyvälle hallitsijalle liikaa. Kustaa Vaasa tuomitsi heidät erikoistuomioistuimessa kuolemaan, mutta armahti heidät ja salli heidän jatkaa kirkollista toimintaansa.


Viimeinen uhmaaja, johon Ylikangas kiinnittää paljon huomiota, on smoolantilainen kapinapäällikkö Nils Dacke ja hänen nostattamansa kansannousu. Kustaa Vaasa pelkäsi siitä tulevan sisällissodan, koska mukaan oli taas sekaantunut Sture-suku. Tätä selvittäessään Ylikangas tuo esiin Kustaa Vaasan kirjeenvaihdosta ja määräyksistä puhtaasti propagandistista materiaalia. Siis juuri sellaista, jota nykyaikana tehdään ”trollitehtaissa”, twiiteissa, somessa jne. Vastustajasta luodaan kauhukuvia ja omia toimia kehutaan kannattajien pitämiseksi tyytyväisinä.

Tässä suhteessa Kustaa Vaasa ei aikanaan eronnut uudemmista stalineista, hitlereistä, erdoganeista, lukashenkoista, assadeista jne. Valtaa, valtaa, valtaa, kaikki itselle ja vain itselle, jos vain mahdollista.


Heikki Ylikankaan tyyli on ehdottoman asiallista, vankkoihin historiallisiin dokumentteihin pohjautuvaa ja siitä huolimatta nautittavaa luettavaa. Ylikangas tuntee sekä vanhan että uuden politiikan.


Risto Lindholm, lukija

3 katselukertaa0 kommenttia