Hetki ennen lähtöä

Ruth Druart: Sitruuna Kustannus,

2023 Suomeksi: Elina Salonen

Natsien valtaamassa Pariisi 1944. Läpikotaisin ranskalainen nuori nainen Élise Chevalier rakastuu saksalaiseen sotilaaseen Sébastian Kleinhausiin, joka toimii Pariisissa tulkkina. Sébastian on puoliksi ranskalainen. Suhde yritetään salata. Nuoret päättävät paeta, mutta joku paljastaa Sébastianin ja hänet raahataan pois. Élise uskoo hänen kuolleen.

Élisen kohtalo on karu oltuaan tekemisissä saksalaisen kanssa. Ilmenee lisäksi, että hän on raskaana. Hän saa ’turvapaikan’ pieneltä maatilalta Bretagnesta. 1963 hänen tyttärensä, juuri 18-vuotias Joséphine, saa ohimennen korviinsa tiedon, ettei hänelle kerrottu tieto sankarina kuolleesta isästään pidäkään paikkaansa, vaan että hänen isänsä olisi saksalainen, natsi. Joséphine päättää lähteä Pariisiin kyselemään asiaa tädiltään ja isoäidiltään, joihin Élise ei juuri ole pitänyt yhteyttä.

Kirjailija vie juonta eteenpäin yhtaikaa 1944 Pariisin tapahtumissa ja 1963 Pariisissa, jossa Joséphinelle alkaa vähitellen selvitä oikean, kuolleeksi luullun isänsä tarina. Sébastian ei kuollut, vaan joutui liittoutuneiden vangiksi ja päätyi vuosiksi vankileirille Englantiin. Hän kirjoitti Éliselle kirjeitä Pariisin osoitteeseen, mutta ne eivät päätyneet Éliselle. Kuitenkin hänen äitinsä säilytti kirjeet. Jósephine saa ne ja alkaa niiden perusteella selvittää isänsä mahdollista olinpaikkaa. Vapauduttuaan Sébastian kävi kysymässä Pariisista Èliseä, mutta tämän natseja vihaava isä sanoi Élisen kuolleen jo aikoja sitten. Siihen Sébastian uskoi ja palasi Englantiin.

Joséphine saa selville Sébastianin osoitteen ja matkustaa Englantiin, jossa Sébastianilla on vaimo ja kaksi lasta. Tutustuminen tyttären, isän ja isän uuden perheen kanssa on tunteikas ja ristiriitainen. Sébastian ei ole koskaan lakannut rakastamasta Éliseä eikä päinvastoin. Joséphine saa tiedon, että Élise on sairastunut vakavasti. Sébastian päättää lähteä katsomaan rakastettuaan mahdollisesti vielä viimeisen kerran ja on Èlisen vuoteen vierellä tämän herätessä koomasta. Sébastian ei tietenkään voi jättää uutta perhettään, mutta rakastavaiset saavat tavallaan tarinansa päätökseen. Joséphine saa hyvän yhteyden todelliseen isäänsä ja velipuoliinsa Englannissa.

Druart kirjoittaa vaikeista ja pitkään vaietuista asioista mielenkiintoisesti. Tämän tyyppisiä kirjoja on kirjoitettu kaikkialla, missä vieraan vallan sotilaita on ollut valloittajina tai liittolaisina. Näissä oloissa syntyneiden ja kasvaneiden lasten kohtalot ovat usein vieläkin traumaattisia.

Risto Lindholm, lukija