Ikävän jälkeen

Ann-Luise Bertell: TAMMI, 2022

Suomeksi: Vappu Orlov

Maria Alina Rönnblom muistelee viimeisinä elinpäivinään kotonaan elämäänsä. Muuten päivät täyttyvät pienistä kotiasioista, naapurin tarkkailusta, ehkä muutamasta askeleesta rollaattorin kanssa ulkona sekä kotiavustajan käynneistä.

Varsinaiset muistumat alkavat Marian ollessa viisivuotias. Veli Harald on pari vuotta vanhempi. Silloin isä, Sanfrid, kuolee maatalousonnettomuudessa. Äiti Margareta jää leskeksi, mutta avioituu uudelleen osaksi olosuhteiden pakosta liki viisikymppisen vanhanpojan kanssa ja Maria saa kaksi velipuolta, joista toinen putoaa nuorena puusta ja kuolee. Elämä kaikkiaan on hankalaa ja rankkaakin kotona. Harald-veli haaveilee lähdöstä Kanadaan ja lähtee luvaten lähettää Marialle matkarahat. Rahat tulevat ja Marian elämä Kirkland Lakessa Kanadassa alkaa. Rakastuminen Eddieen ja avioituminen. Heille syntyy tytär, Lidia.

Eddie muuttuu vähitellen väkivaltaiseksi ja useiden pahoinpitelyjen jälkeen Maria pakkaa laukkunsa ja lähtee Lidian kanssa Hamiltoniin. Siellä hän tapaa Vöyristä kotoisin olevan Rikardin ja menevät naimisiin. Naimisiin meno edellyttää eroa Eddiestä, mikä onnistuu Kanadassa vain jättämällä Lidia Eddielle. Marialle ja Rikardille syntyy kaksi tytärtä.

Muutto takaisin Suomeen, Vöyrille. Elämä pientilan ja -talon emäntänä alkaa ja etenee omaa verkkaista tahtia. Lapset kasvavat ja muuttavat omilleen. He käyvät kyläilemässä ja myös Lidia käy perheineen Kanadasta. Kaikkea tätä ja paljon muuta sisältyy muistoihin. Osan niistä Maria kirjoittaa muistikirjaansa otsikolla ’Dear Lidia’. Ne ovat lähettämättä jääviä kirjeitä kanadantyttärelle. Lisäksi hänen luonaan vierailevat J.R. Ewing Dallasista ja joskus myös Ridge. Lapset ja avustaja eivät sitä kyllä usko. Muitakin menneisyyden hahmoja hän tapailee kotonaan. Kirjan epilogi kertoo Marian hautajaisista.

Ann-Luise Bertell on pohjalainen, ruotsinkielinen kirjailija, näyttelijä, ohjaaja ja Wasa Teaterin johtaja. Kirjan kokonaisuudesta tulee mieleen näytelmä, jossa kappaleet muodostavat kohtauksia. Mielenkiintoista on ajatella niitä sijoitettuna näytelmään tai elokuvaan. Kokonaisuus rakentuu pikku hiljaa nykyisyyden ja muistojen lämpimänsuloiseksi joskin myös kitkeräksi kudokseksi. ’Ikävän jälkeen’ on Bertellin esikoisromaani ja ensimmäinen osa Botnia-sukutrilogiasta.

Risto Lindholm, lukija