Joka päivä laiturilla 5

Clare Pooley: WSOY, 2023 Suomeksi: Ulla Selkälä

Iona on 57-vuotias, vaihdevuodet ohittanut naistenlehden suosittu ’Kysy Ionalta’ ihmissuhdepalstan kirjoittaja. Joka arkiaamu hän matkustaa junalla Hampton Courtista Waterloon asemalle ranskanbuldoggi Lulun kanssa. Junaan hän tulee riittävän aikaisin saadakseen vakiopöytäpaikkansa vanusta numero 3, samoin illalla töistä kotiin. Matkustamisen kirjoittamattomia sääntöjä on, ettei kansamatkustajien kanssa puhuta, korkeintaan väräytetään silmiä tuttavuuden merkiksi.

Eräänä aamuna vastapäisellä penkillä istuva itseään täynnä oleva mies, Piers, melkein tukehtuu syömäänsä viinirypäleeseen. Onneksi lähellä on syöpäosastolla työskentelevä (mies)sairaanhoitaja Sanjay, joka pelastaa Piersin Heimlichin otteella. Tilannetta seuraa vieressä Emmie, markkinointikampanjoiden suunnittelija, johon Sanjay on kaukorakastunut. Emmie on kuitenkin menossa naimisiin.

13-vuotias Martha on koulussaan syrjäänvetäytyvä. Hänen poikakaverinsa on vahingossa! levittänyt hänestä alastonkuvan. Kuva leviää netissä sitten kulovalkean tavoin ja kiusaamistilanne on valmis. Marthan toiveena on päästä koulusta hyvin arvosanin ja menestyä näytelmäkerhon Romeo ja Julia näytelmässä jossain osassa.

Samassa vaunussa matkustaa myös David. Onneksi Ionalle Davidin Deborah on asianajaja.

’Ryhmään’ liittyy kuntosaliyrittäjä, isokokoinen Jake, joka opettaa Emmielle itsepuolustusta.

Aamuin-illoin Ionan paikan ympärille kertyy samoja ihmisiä eikä Iona ole enää hiljaa. Peirs osoittautuu citymeklariksi, jonka työmatkat ovat jo pitkään olleet vain silmänlumetta.

Jossain vaiheessa ryhmäläiset huomaavat, ettei Ionaa ole näkynyt muutamaan viikkoon. He ottavat yhdessä selville, missä Iona asuu ja mikä on vikana. Iona on saanut potkut lehden palveluksesta. Se ei kuitenkaan ole loppu työuralle, vaan Emmien avulla hän alkaa uuden, menestyvän uran. Siis jokainen hyötyy. Kirjailija tempaa lukijan mukaan kaikkien ryhmäläisten yksityiselämään. Muodostuu hyvä kuva siitä, mikä kullakin on ongelmana. Ionan ansiosta ihmiset alkavat huomata, mikä on pielessä ja miten omia hyviä puolia voi käyttää itsensä, mutta ennen kaikkea toisten auttamiseen. Lukija hyötyy Ionan elämänohjeista.

Pooleyn ensimmäinen romaani ’Totuushaste’ oli erinomaisesti kirjoitettu ja rakenteeltaan hyvä. Tämä romaani on vieläkin parempi. Lukiessa on hankala valita taukojen paikkoja, koska asia etenee milloin yksittäisen henkilö koti- ym. asioissa, milloin junassa missäkin kokoonpanossa.

Risto Lindholm, lukija