Kaikki on kemiaa

Bonnie Garmus: TAMMI, 2022

Suomeksi: Mari Hallivuori

Tämä kirja ei ole kemian oppikirja! Garmus sijoittaa tapahtumat USA:n 1950- ja -60-lukujen vaihteeseen. Silloin(kin) naisten asema oli kummallinen. Koulutettu nainen uhkasi miehistä valtaa. Jos hän oli taiteilija, tiedenainen, tutkija, hänen tuloksensa kirjattiin useimmiten miesten nimiin. Jos ja kun nainen meni naimisiin, hän alkoi elää perheenäitielämää. Nainen ei menettänyt avioon mennessään vain sukunimeään, vaan virallisesti myös etunimensä. Hänestä tuli esimerkiksi Mrs. Adam Smith.

Elizabeth Zott on useimpia tutkijamiehiä nerokkaampi kemisti. Kalifornian yliopistossa hänen opintonsa keskeytyvät aivan loppumetreillä, kun hän huomaa tutkinnanohjaajansa luottokemistin protokollassa vakavan virheen. Ohjaaja, tohtori Meyers käskee hänen vaieta asiasta ja osoittaen miehistä valtaansa yrittää alistaa Elizabethin raiskattavakseen. Meyers saa 15 senttiä pitkän lyijykynän kylkeensä ja joutuu sairaalaan.

Seurauksena Elizabeth päätyy pienehköön kemian tutkimuslaitokseen Hastingsiin. Siellä hän sattumalta tutustuu jo nuorena kuuluisaan, hieman omituiseen kemistiin Calvin Evansiin. Evans on monista tutkimuslaitoksista valinnut juuri Hastingsin, koska siellä on erinomaiset soutumahdollisuudet. Elizabethin ja Calvinin tiet kohtaavat omituisesti. Calvin osaa arvostaa Elizabethia tutkijana ja opettaa tälle myös soutamisen jalon taidon niin, että Elizabeth hyväksytään soutajaksi jopa miehiseen kahdeksikkoon. He rakastuvat ja muuttavat yhteen asumaan, mutta Elizabeth kieltäytyy avioliitosta, koska hän ei halua olla Mrs. Calvin Evans.

Elizabethin seuraan lyöttäytyy kaupungilta kuljeskeleva koira, joka saa nimekseen Puoli-Seitsemän, koska kello oli silloin puoli seitsemän. Elämä jatkuu jonkin aikaa, mutta Calvin kuolee onnettomuudessa. Elizabet on saanut häneltä viimeisen lahjan ja Madeline syntyi. Madeline osoittautuu äitinsä kaltaiseksi, järkeväksi lapseksi. Puoli-Seitsemän on fiksu koira, jolla on oma osansa jopa kirjan repliikeissä.

Sattuu ja tapahtuu ja Elizabethin kemiantutkijan ura päättyy. Hänelle aukeaa liki vahingossa TV-kokin ura paikallisella kanavalla. ’Kuudelta syödään’ nousee jopa valtakunnallisesti ennekokemattomaan suosioon eikä vähiten sen takia, että Elizabeth puhuu kotiäideille ruoanlaitosta kemiallisesti ja katsojiaan arvostaen. Aina ohjelmansa päätteeksi hän sanoo: ”Menkäähän lapset kattamaan pöytä ja antakaa äidille hetki omaa aikaa.”

Tämä kirja on täysosuma ja ainakin minut se vei heti mukanaan. Oli vaikea laskea kirja kädestään. Ihmiset ovat värikkäitä, hyvin kuvattuja niin hyvine kuin pahoinekin ominaisuuksineen. Paikoin kirjaa lukee kuin jännitysromaania paikoin kuin ruoanlaitto-opasta tai TV ohjelman tekemisen selvitystä. Olen lukenut kirjan, kaikki sen 420 sivua jo kahdesti uudelleen.

Risto Lindholm, lukija