• Toimitus

Kerkonkoski - Kanavan varrella -


Markku Halttunen (toim.), kirjoittajia Markku Halttunen, Jukka Vesterinen, Jarmo Karjalainen, Lasse Vihonen, Marketta Virta, Marja-Liisa Vesterinen, Raimo Jalkanen, Pirkko Toiviainen, Axel Hämäläinen, Leena Pakarinen, Kauko Sikström ym.

Kerkonkosken kyläkirjatyöryhmä/Kerkonkosken Ketterä 2022. 464 s.


Monet kylä- ja sukukirjat ja pitäjänhistoriat ovat usein rasittavia luetteloita ja yksityiskohtien piperrystä omassa kuplassaan niin kuin muuta maailmaa ei olisi olemassakaan. Kerkonkosken kyläkirja Kanavan varrelta on toista maata. Se on pätevä mikrohistoria ja tietopaketti Kerkonkosken, eli ”Ruukin” monenkirjavista vaiheista.

Teoksen avaa Jukka Vesterisen ovela ”kyläkävely”, - tämän päivän kanavamaisemasta alkaa avautua sekä nostalgiaa että historian kerroksia: kanavan taidokas kivirakennelma ja lehmusistutukset, myllytupa, ruukin vanhasta varastoon rakentunut Seurala ja kaikenlaista joen ja järven rannoille aikoinaan syntynyttä asutusta torpista taloihin. Markku Halttunen ja Jarmo Karjalainen käyvät artikkeleissaan läpi kylän asutus- ja elinkeinohistoriaa: sekä varhaisempi tutkimus, että paikalliset arkistot on käyty läpi huolellisella seulalla. Keskipisteessä on elinkeinoelämän murros, kun puun arvon nousu 1800-luvun puolivälistä synnytti kylälle puoliteollisen yhteisön: pari vesimyllyä, sahan ja meijerin ja muuta uuden ajan asioita. Kaskenpoltto muuttui puun jatkojalostukseksi ja vientituotteeksi. Samoin meijerin voi alkoi voisaksojen välityksellä kulkea vesiä pitkin kylää kauemmaksi, Viipuriin ja jopa Pietariin asti. Työttömyystöinä 1920-luvun alussa valmistuneesta kanavasta tuli nippu-uittojen ja firmojen höyryhinaajien liikennekeskus. Ja tämän ohella kylälle syntyi paljon omavaraisuuteen tähtäävää käsityötä nahkojen parkitsemisesta kutojan, suutarin. räätälin ja sepän töihin.

Aineellisen vaurastumisen yhteyteen syntyi monipuolista henkistä toimintaa. Hackmanin sahan yhteyteen perustettiin 1861 Rautalammin ensimmäinen kansakoulu, Ruukin koulu. Myöhemmin kunta piti huolen kylän kansanopetuksen ja terveydenhuolloin asioista, samoin seurakunta omasta alueestaan. Erilaiset kansalaisjärjestöt ja yhdistykset Ruukillakin samaa tahtia kuin muualla maassa niin etujen ajamiseksi kuin vapaa-ajan tarpeisiin. Teoksen painopisteitä on Halttusen artikkeli Yhdistystoimintaa moneen lähtöön. Siinä hän esittelee paikallisen työväenyhdistyksen, suojeluskunnan ja Lotta Svärd-järjestön toimintaa. Polttopisteessä on vuoden 1918 ideologinen kärjistyminen. Kerkonkosken punaisten puolivirallinen järjestyskaarti teki omin päin kyberoperaationsa ja katkaisi puhelinyhteydet kirkonkylään. Seurasi vastaisku ja kosto: suonenjokelaisten suojeluskuntalaisten avustuksella kaarti hajotettiin, telefooniolankojen katkaisijat vangittiin ja toimitettiin Kuopion vankileirille, missä kaksi heistä kuoli punatautiin. Perustettiin suojeluskuntien paikallisosasto. Tuomiot olivat kovia, usean vuoden vankeusrangaistuksia. Tämän kovemmilta taisteluilta vältyttiin. Epäilemättä katkerat tapahtumat muistettiin kylällä pitkään.

Oman aikansa henkeen liittyy myös Kirjava satama 1990-luvulla. Kyse oli Vihreän liiton hengessä synnytetty vilkas kesätapahtuma, joka kokosi kesäisin huomattavan joukon luontoasiaa ajavia poliitikkoja, taiteilijoita ja hengenheimolaisia ympäri maata ja maan ulkopuoleltakin. Puhuttiin, että Pentti Linkolakin oli nähty. Kirjavan sataman vetäjän Pirkko Toiviaisen laaja ”sisäpiiriartikkeli” kylän talkoovoimin syntyneen Sataman vaiheista on kullanarvoinen.

Kyläyhteisön ominaispiirteet tulevat kirjassa esiin monella muullakin tapaa. 1950- ja 60-lukujen vilkkaus pyörryttää: on kaksi osuuskauppaa ja yksityiskauppa, kahvila, pankki ja posti. Käsityöläisten rinnalle syntyy yrittäjistöä, mm. Taavetti Partasen nahkurinliike ja Hytösen maalariliike. Kylän persoonat, kuten taidemaalari Eetu Halonen tai kirjailija Iivari Kerkkola, loivat omaleimaisuutta edellisten polvien aikana. Nuoremmista pikajuoksija Sisko Hanhijoen (Markkanen) ensimmäinen harjoitusrata oli Seuralan kenttä – ura huipentui Barcelonan olympialaisiin 1992. Nykyään kylä tunnetaan valtakunnallisestikin menestyneistä taiteilijoista: trubaduuri Aki Virta, monitaiteilija Anna WildRose (Pirkko Toiviainen), musiikinopettaja Anneli Tarvainen, tekstiilitaiteilija Jukka Vesterinen ja puvustaja Anna-Mari Kaipainen etunenässä. Ehkä kirjailija Rauni Paalanen olisi voitu mainita – tosin hän on naapurikylän Kiesimäen tyttöjä. Ja heidän rinnallaan on leegio alan harrastajia, pelimanneja ja tanssimuusikoita ja folkinsoittajia.

Kerkonkoski - kananvan varrella – on osoitus, mitä hyvä kylähenki saa aikaan. Idea kyti jo 1990-luvulla, jolloin kylätoimikunta polkaisi pystyyn haastatteluprojektin. Silloin hanke jäi kesken, mutta lämmitettiin uudelleen 2018. Eläkkeelle jäänyt opettaja Markku Halttunen otti toimitustyön vetovastuun. Kirjan kustannuksista vastasivat yksittäiset kyläläiset Eelis Hytönen, Taisto Matilainen ja Jorma Jormakka, merkkipäiviensä yhteydessä. Tekstejä hiottiin Sisä-Savon kansalaisopistossa Irene Pakkasen johdolla. Laajasta kirjoittajakaartista ja runsaasta kuvituksesta huolimatta teoksesta tuli yhtenäinen, linjansa säilyttävä ja helposti avautuva niin tutkijoille kuin maallikoillekin. Ja myös Joulupukille, luulisin…


Pekka Jalkanen







Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Pudonneet