Nicolas Barreau (salanimi): Rakkauskirjeitä Montmartrelle

Tammi, 2021 Suomeksi: Kristiina Vaara

Voiko rakkaus ulottua kuoleman rajan tuolle puolen? Tätä ajattelee kirjan päähenkilö Julien Azoylay, joka menetti nuoren, rakkaan vaimonsa Hélènen liian aikaisin. Heidän poikansa oli vasta viisivuotias. Julien menetti elämänhalunsa ja kykynsä kirjoittaa uutta kirjaa. Pojastaan Arthurista, joka on hänen silmäteränsä, hän jaksaa juuri ja juuri huolehtia.

Kuolinvuoteellaan viisas Hélèn vaati Julianilta lupauksen, että kirjoittaa hänelle hautajaisten jälkeen 33 kirjettä. Kestää useita kuukausia ennen kuin Julien saa kirjoitetuksi ensimmäisen. Hän on teettänyt Hélènen hautakiveen salalokeron, jonne hän vie kirjeen. Viedessään ehkä kymmenettä kirjettä salalokeroon, hän huomaa sen tyhjäksi. Tilalle on tullut kaunis kivinen sydän. Julienin sydän ja ajatukset heittävät volttia. Onko kuitenkin mahdollista? Miten on mahdollista? Lopulta hän kertoo asian parhaalle kaverilleen, joka palauttaa hänet maan pinnalle ja sanoo, että joku elävä on asialla. Kuka olisi löytänyt salalokeron? Hänen kaverinsa koruseppä Alexandre alkaa ehdotella: ehkä Julienin äiti, joku leskirouva, joka on hautausmaalla seurannut hänen toimiaan, Hélènen paras ystävätär kaunis Cathérine. Tai sitten se on hautausmaalla kiviseppänä työskentelevä Sophie, johon Arthur sattumalta tutustui ja johon Julienkin hieman mielistyi. Mutta Sophiella kuuluu puhelinkeskustelusta päätellen olevan poikaystävä.

Kirjeet häviävät edelleen ja aina on tilalla jotain hellää, kaunista ja johonkin viittaavaa. Vähitellen Julien alkaa tajuta, ettei elämä ole ohi. Arthur-poika huomaa, että isä toisinaan jo nauraa ja välittää muistakin. Julien ymmärtää vähitellen Alexandren ja osin myös Sophien terävien kommenttien myötä, ettei Hélèniä tarvitsisi karkottaa sydämestään, vaikka jatkaakin elämäänsä. Muutamien dramaattisten tapahtumien jälkeen kirjeiden katoaminen selviää. Kun Julien jättää 33. kirjeensä Hélènen haudalle, hän tietää, ettei sen enää tarvitse hävitä lokerosta. Rakkaus on jälleen syttynyt.

Kirja on kiehtova rakkausromaani, mutta samalla sitä lukee kuin hyvää yksitysetsivätarinaa. Teksti on kaunista ja sisältää sopivissa kohdin runositaatteja. Edelleen osin arvaillaan, kuka on Nicolas Barreau -salanimen takana. Vahvin ehdokas on saksalainen kirjailija ja kustantaja Daniela Thiele.

Risto Lindholm, lukija