Kuhala ja kaimaanin hymy

Ropponen, Markku: TAMMI, 2022

Ropposen uudessa kirjassa yksityisetsivä Kuhala ja hänen koiransa Hippu saavat selvitettäväkseen kiperän tapauksen. Kuhala on matkustanut Sumiaisiin Suomen Housunkannatinmuseoon. Museon intendentti Hurskainen on saanut poliisin todistajansuojeluohjelman mukaisen uuden identiteetin. Hän oli J. Moilasena vasikoinut Turussa tehdyn aseellisen ryöstön jälkeen kavereidensa nimet. Joku on saanut selville, että hän on tuo vasikka J. Moilanen ja jättänyt kiristyskirjeen museoon. Kuhalan tehtävä on selvittää, kuka ja kuinka vaarallinen kiristäjä on.

Ensimmäisen vihjeen selvittely vie hänet jyväskyläläiseen luksusomakotitaloon, jossa hän törmää talon emäntään ja Hurskaiseen. Hän toteaa, että molemmat ovat kuolleet. Kuhala ja Hippu häipyvät talosta hissun kissun ilmoittamatta poliisille, koska Kuhala ei halua joutua poliisin hiillostettavaksi syyttä. Tehköön vaikka talon isäntä palattuaan ilmoituksen ruumiista. Mediaan ei ilmesty tietoa asiasta ja Kuhalalle selviää, että joku on kuljettanut ruumiit pois - kuka ja minne.

Kuhala ja Hippu matkustavat Helsinkiin vihjeiden perässä. Osin he päätyvät pääkaupunkiin edellisen kirjan ’Kuhala ja kuuma kultahippu’ tapahtumiin liittyen. Kuhala saa 80 g painavan kultahipun jälleen haltuunsa. Tapahtumat etenevät huumorin (mustankin) merkeissä ja rikolliset törmäilevät toisiinsa. Jyväskylässä sekä Kuhalan että poliisinkin toimia hidastaa villisikaryhmä, joka on päättänyt viettää aikaansa Kuhalan talon ympäristössä. Vähän kerrassaan hyvän salapoliisityön ja osin sattumienkin ansiosta kuva ja syyllinen selkenevät. Siitä huolimatta, että Jyväskylän Urhonkadun poliisi haluaa Kuhalan kuulusteluihin, hän lähtee uudelleen Helsinkiin. Syyllinen paljastuu ja Kuhala saattaa hänet Pasilan poliisiasemalle ja saa ennen pitkää luvan palata kotikaupunkiinsa.

Yhtä jouhevaa luettavaa kuin aiemmatkin Kuhalat. Jonkin verran rönsyilevät sivujuonteet hidastavat etenemistä. Ne esitetään kuitenkin huumoria ja hieman ironiaakin silmäkulmassa. Lukukokemus ei siitä kärsi. Ai niin, se kaimaani oli erään helsinkiläisessä yömajassa yöpyjän lemmikki, johon Hippu taisi hieman ihastua.

Risto Lindholm, lukija