Pikku Papun seikkailut

Pikku Papun seikkailut on yhteisnide kirjoista: Pikku Papu (2010), Pikku Papu ja kukka (2011) sekä Pikku Papu ja aarre (2013). Teksti ja kuvitus sekä ulkoasun suunnittelu ovat Liisa Kallion käsialaa. Teos on julkaistu 2022 ja sen on kustantanut Tammi.

Kirjassa on kolme toisistaan irrallista tarinaa. Se sopii pienillekin lapsille sillä kuvia on runsaasti ja tekstiä vähän. Sivut siis kääntyvät lasten tahtiin sopivan ripeästi. Kuvat ovat suuria ja värikkäitä.

Ensimmäisessä tarinassa kilpikonna nimeltä Pikku Papu käy uimassa ja tullessaan takaisin rantaan pukemaan kilpeä ylleen, se huomaakin kilven kutistuneen. Niinpä Papu lähtee etsimään uutta kilpeä ja sovittaessaan monia vaihtoehtoja hän tapaa ystäviään. Papu sovittaa sormikasta, munankuorta, etanan kotiloa, appelsiinin kuorta sekä simpukkaa. Lopulta hän kuitenkin löytää rannalta kaksi kilpeä joista toinen onkin pikku Minttu, toinen kilpikonna. Minttu oli vahingossa ottanut Papun kilven ja se oli ollut hänelle liian suuri. Niin Papu saa kilpensä takaisin.

Toisessa tarinassa Papu saa madolta siemenen ja istuttaa sen ystävänsä Punarinnan avustuksella. Pian siemen itää ja siitä kasvaa suuri auringonkukka. Kukkaa ihaillaan ja sen lehdistä tehdään herkullista salaattia. Punarinta ja sen siskot sekä veljet herkuttelevat siemenillä. Tulee syksy ja kukan varresta Papu tekee majan. Papu on surullinen kukan kuihduttua. Punarinta on kuitenkin säästänyt yhden siemenen Papulle seuraavaa kevättä varten, jotta Papu voi istuttaa uuden kukan.

Viimeisessä tarinassa Pikku Papu löytää pullopostia. Sateen jälkeen Papun luokse kelluu pullo, jossa on piirustus kukasta. Papu arvelee, että kukan luota voisi löytyä aarre, joten hän lähtee etsimään sitä. Matkalta löytyy jälleen ystäviä, jotka lähtevät mukaan etsimään aarretta. Kun ystävykset lopulta löytävät oikean kukan luokse, he näkevät siellä pienen itkevät tipun. Tipu oli piirtänyt uusilla liiduillaan kuvan kukasta ja laittanut sateen tultua kuvan pulloon suojaan. Pullo oli kuitenkin kellunut karkuun ja Tipua itketti ettei hän pääse takaisin äitinsä luokse. Papu ja ystävät kertovat löytäneensä piirrustuksen sekä pullon. He vievät Tipun simpukankuoriveneellä takaisin äitinsä luokse. Kana äiti on saanut aarteensa takaisin ja lopuksi kaikki juhlivat yhdessä aarteenetsijöiden kunniaksi.

Yksittäisinä sadut ovat varsin lyhyitä, mutta jos koko kirjan lukee kerralla, saa vähän pidemmän satuhetken. Teos sopii siis monenlaisiin tilanteisiin. Meillä on 3-vuotias tykännyt tästä kirjasta kovasti ja tykkää edelleenkin, vaikka hän jaksaa jo kuunnella vähän pidempiäkin satuja. Pienempi 1-vuotiaskin mielellään katselee koko sivujen tai aukeamien kokoisia värikkäitä kuvia.

Alina Suopuro