Selviytyjät

Jane Harper: TAMMI, 2022 Suomeksi: Viia Viitanen

Kirjan kannessa lukee: ’Mensetystrilleri kesyttömältä Tasmanian rannikolta’. Kyseessä ei mielestäni ole trilleri eikä Tasmanian rannikko ole mitenkään erityisen kesytön. Jännitystä on hieman viimeisillä 30 sivulla.

Päähenkilö Kieran palaa vaimonsa Mian ja lapsensa Audreyn kanssa Sydneystä lomalle kotikyläänsä Evelyn Bayhin Tasmanian rannikolle. 12 vuotta aiemmin siellä oli ollut valtava myrsky, jonka aikaisessa veneonnettomuudessa kuolivat Kieranin isoveli ja erään hyvän kaverin isä. He olivat lähteneet hätäpuhelun saavuttua pelastamaan Kierania vaikeapääsyiseltä luolastorannalta. Kieran piti itseään kauan syyllisenä tähän turmaan. Samoin tekivät monet kyläläiset, vaikka silloinen poliisin tekemä puolihuolimaton tutkinta ei antanut siihen varsinaista aihetta. Saman myrskyn aikana katosi 14-vuotias neitonen – ehkä hukkumalla.

Kylä elää turistisesongin jälkeistä elämäänsä, tutut kohtaavat, vanhoista asioista puhutaan tai sitten niistä vaietaan. Kieranin äiti ja dementoituva isä ovat muuttamassa pois kylästä. Äiti ei vieläkään ole oikein toipunut vanhimman poikansa menetyksestä. Eräänä yönä surmataan rannalla kylään saapunut nuori nainen. Kuka? Miksi? Sydneystä saapuu paikallisen poliisin, Rennin avuksi rikostutkija Pendlebury. He alkavat tutkia tämän uuden murhan myötä taannoiseen myrsky-yöhön liittyviä kuolemantapauksia ja katoamista. Noin 360 sivun jälkeen Pendlebury saa selville, etteivät myrskyn aikaiset tapahtumat olleet edenneet sellaisessa järjestyksessä, kuin aiemmat tutkimukset antoivat ymmärtää. Turmavene olikin lähtenyt liikkeelle myrskyyn aivan muusta syystä kuin Kieranin takia. Samoin alkaa selvitä silloinen tytön katoaminen, siihen liittynyt ilmeinen rikos ja tekijä. Vuorovedellä on rannikontapahtumissa iso merkitys. Näitä selvitetään kirjan viimeisillä 30 sivulla. Sen pituinen se. Ainoaa jännitystä tuo mielestäni se, kaappaako joku pikkuisen Audreyn tai tapahtuuko hänen äidilleen jotain tai onko Kieranin dementoitunut isä syyllistynyt johonkin tajuamattaan. Ei mitään näistä tapahdu.

Kirja on hidastempoinen, henkilöiden asioita pyörittelevä, sekavakin. Rauhallista ja vähän pitkästyttävää luettavaa. Odotin Tasmanian rannikolta hieman enemmän.

Risto Lindholm, lukija