Smirnoff Karin: Viedään äiti pohjoiseen

TAMMI, 2022 Suomeksi: Outi Menna

Ruotsalaisen Karin Smirnoffin kirja jatkaa Jana Kipon tarinaa kirjasta ’Lähdin veljen luo’. Smirnoffin kirjoitustyyli on erikoinen. Lauseissa hän käyttää välimerkkinä vain pistettä ja lauseen alkukirjain on iso. Muuten kaikki on pienellä kirjoitettua. Poikkeuksena on kirjassa luettava isoäidin kirje. Etu- ja sukunimen hän kirjoittaa yhteen, kaikki pienellä. Tyyliin tottuu vähitellen.

Janakippo lähtee veljensä Brorin kanssa Norrbottenin Smalångeriin äitinsä sirikipon hautajaisiin. Jana ja veljensä ovat kotoisin tältä seudulta, mistä heidän äitinsä kiskoi itsensä irti ja lähti lastensa kanssa etelämmäs. Alueen asukkaat kuuluvat ahdasmieliseen, kuristavaan, nöyryyttävään ja jopa hyväksikäyttävään uskonnolliseen lahkoon. Lahkossa on jo sukuolvien ajan ollut lasten pahoinpitelyä ja naisten opettamista oikeille tavoille. Ellei muuten ole onnistunut pappi on jopa raiskannut naisen, tietysti jumalallisessa opetusmielessä. Lapsia on paljon ja janakippo sanookin naisen tehtävän olevan hoitaa kotia ja synnyttää lapsi vuodessa, kunnes yhdettätoista synnyttäessään kuolee.

Janakippo on veljensä kanssa perinyt isoäitinsä talon, jossa asuu muka omistajana väkivaltainen viinamäen mies, kimmorantatalo, raskaana olevan naisensa kanssa. Tämänkin käyttää viinaa, huumeita ja tupakkaa ja on yhteisön alistama, muttei yhteisön auttama, koska hänellä ei ole oikeaa uskoa. Janakippo yrittää saada kimmorantataloa lähtemään talosta, mutta ei onnistu, kunnes kimmorantatalo joutuu pahoinpidellyksi sairaalakuntoon. Jana joutuu poliisikuulusteluun ja yllätyksekseen hän havaitsee, että poliisi on lahkon johtajan, pastorisilasin serkku ja monet muutkin poliisit kuuluvat lahkoon. Ei siis toivoakaan avusta, ellei janakippo tekisi parannusta ja liittyisi takaisin yhteisöön.

Veli vajoaa vähä vähältä lahkon hurmokseen ja ajatusmaailmaan. Hänelle hankitaan jopa morsian Ylikainuusta, siis Norrbottenin meänkieliseltä alueelta. Asiat kärjistyvät monellakin tavalla ja loppuhuipennus tapahtuu jo lahkon ulottumattomissa ’etelässä’.

Suomentaja Outi Menna on taas osoittanut taituruuttaan saamalla ruotsin, suomen ja meänkielen nautittavaan muotoon ja tavoittaa Smirnoffin ajatus-, kirjoitus- ja kielimaailman loistavasti. Viihdyttävää, joskin paikoin kitkeränmakuista luettavaa.

Risto Lindholm, lukija