Suvi Ahola: Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi?
WSOY, 2021
Eeva Joenpellon romaanituotanto kattaa puoli vuosisataa esikoisromaanista ’Seitsemän päivää’ (salanimellä Eeva Helle 1946) viimeiseen ’Uskomattomia uhrauksia’ vuonna 2000. Kaikkiaan 27 teosta. Lisäksi lukuisa joukko muita kirjoituksia, haastatteluja, kannanottoja jne. Romaanista ’Tuomari Müller, hieno mies’ hän sai Finlandia-palkinnon vuonna 1994. Palkinnosta päätti Tellervo Koivisto.
Eeva Joenpellon elämä ei ollut helppoa, vaikka varsinaista taloudellista ahdinkoa ei ollutkaan. Joenpelto oli jo lapsesta asti tarkkailija, kuuntelija ja eli pääasiassa aikuisten ympäröimänä. Niistä tarkkailuista hän ammensi kirjoihinsa sisältöä, mielipiteitä ja tapahtumia. Avioliitto Tammen kustannustoimittaja Jarl Hellemanin kanssa (1945) kesti vastamäkineen noin 30 vuotta. Heidän poikansa teki itsemurhan ja toinen poika kuoli syöpäsairauteen. Kaikesta tästä huolimatta tai osaltaan sen takia Joenpellon kirjailijanura jatkui ja jatkui. Hän oli Helsingin kulttuurielämän miehisessä ympäristössä aikansa vaikuttaja ja tasa-arvon puolustaja. Sammatti oli hänen henkinen kotinsa, jonne hän palasi asumaan Helsinki-vuosien jälkeen.
Tähän kaikkeen toimittaja, kirjallisuusarvostelija ja kirjailija Suvi Ahola luo esseemäisillä kirjoituksilla katsauksen ja hakee selvyyttä, mitä Eeva Joenpelto todella sanoi. Käsittelyyn tulevat mm. teemat: Naiseksi kasvamisesta. Rakkaudesta, avioliitosta ja perheestä. Yhteiskunnasta ja siinä vaikuttamisesta. Kirjoittamisesta ja kirjailijantyöstä. Luonnosta ja eläimistä. Vanhenemisesta ja elämän lopusta. Näistä aihealueista Ahola kirjoittaa elävästi ja tulee toisinaan mieleen, että hän itse haastattelee Joenpeltoa.
Jokaisen aihealueen lopuksi Ahola on koonnut Joenpellon romaanien teksteistä otteita, jotka heijastavat Joenpellon omia kokemuksia ihmisistä, naisena olemisesta, ympäristöstä, maailman kulusta. Katkelmissa tulevat esiin niin Joenpellon omat tekstit kuin häntä haastatelleiden henkilöiden kirjoittamat asiat. Nämä katkelmatkin haastavat lukemaan Joenpeltoa laajemmalti.
Ellei jo ole lukenut Eeva Joenpellon tuotantoa suosittelen alkamaan finlandiapalkitusta kirjasta ’Tuomari Müller, hieno mies’, ottamaan seuraavaksi kirjan ’Ralli’, jossa päätekijänä on koira. Näiden jälkeen voikin siirtyä neliosaiseen Lohja-sarjaan, johon Joenpellon tuotantoon tutustumista tuskin malttaa lopettaa.
Risto Lindholm, lukija